Toompean vieressä Tallinnassa pitää sijaa Vabamu Museum of Occupations and Freedom eli Miehitysten ja vapauden museo Vabamu Se on Viron suurin yksityinen museo ja avattu vuonna 2003.
Agnes Kaasik toimii museon markkinointiasiantuntijana. Toinen Vabamun museo on vanhastakaupungista löytyvä KGB:n vankisellejä esittelevä museo, osoitteessa Pagari-tie yksi.
Museon lasinen rakennustapa esittää vapauden haurautta. Siinä on käytetty paljon lasia, joka on herkkä materiaali, kuten vapauskin on. Sitä on ylläpidettävä, sanoo Agnes Kaasik.
Välillä ajat ovat valoisampia, joskus synkempiä. Ne myös vaihtelevat ajoittain, selittää Agnes Kaasik. Historiassa on omat syklinsä. Ensin sorto käsittää vain ehkä osaa kansasta, mutta hiljalleen laajenee.
Taideteoksessa museon katosta roikkuu yhteensä satatuhatta nauhaa.
Museon sisäänkäynti esittää rautaesirippua, joka oli neuvostovaltojen ja lännen välissä.
Keskellä museon ensimmäistä kerrosta on installaatio, joka kuvaa miesten ja naisten välistä tasa-arvoa, kuinka sitä pidetään.
Agnes Kaasik: ”On oltava tasapaino vapauksien ja vastuiden välillä.”
Museon perustajan ja rahoittajan Olga Ritson takana on mielenkiintoinen tarina.
Olga Ritso syntyi vuonna 1920 Ukrainassa Kiovassa ja hänen isänsä oli virolainen, äiti puoliksi puolalainen ja venäläinen. Heillä oli aikeissa muuttaa takaisin Viroon, mutta tie veisi Moskovan kautta. Hänellä oli yksi veli.
He joutuivat vaikeuksiin, äiti kuoli sairauteen ja isä lähetettiin vankileirille kymmeneksi vuodeksi, kun oli julkaissut artikkeleita eräässä sanomalehdessä, vastustaen Venäjän vallankumousta.
Hän sai sijaisperheen Tallinnasta ja kävi kouluja siellä. Veli päätyi töihin maatilalle.
Vuonna 1944 noin 80000 virolaista päätti paeta lähestyvien neuvostojoukkojen alta. Niin teki myös Olga Ritso. Ensin Saksaan ja vuonna 1949 Amerikkaan. Siellä hän tapasi tulevan puolisonsa Walter Kistlerin, joka oli muuttanut maahan Sveitsistä.
Virosta karkotettiin vuonna 1941 kymmenentuhatta virolaista Siperiaan ja vuonna 1949 kaksikymmentätuhatta.
Kun Viro uudelleenitsenäistyi, päätti Olga Ritso antaa jotain takaisinkin. Olga Ritsosta oli tullut varakas silmäkirurgi ja hänen miehensä rikastui rakettitekniikan patentilla. Museo perustettiin hänen ja muiden yksityisten rahoittajien tuella.
Vabamun takana häärii Kistlerin-Ritson Viron Säätiö.
Rakennus oli ensimmäinen Virossa rakennettu museokäyttöön.
Nyt museossa on näytillä väliaikainen näyttely, joka kertoo Viron kansalaisyhteiskunnan reagoinnista Ukrainan sotaan. Viro on autellut paljon. Tämä sulkeutuu lokakuussa 2025.
Agnes Kaasikin mukaan Itä-Euroopassa on koettu paljon samaa kuin nyt Ukrainassakin.
Vuodesta 2018 museon kellarissa on ollut esillä pysyvä näyttely Viron neuvostoajoista.
Se on jaettu huoneisiin, joista ensimmäisessä käsitellään kaikkia julmuuksia, joita karkotetut virolaiset saivat kärsiä. Oli ehkä lähdettävä sotimaan, systeemiä oli myös toteltava.
Kaikki näyttelyssä kertoo, miten aivan tavalliset virolaiset kärsivät neuvostoaikana. Esillä on muun muassa vankivaunu, johon virolaiset suljettiin ja millä kuljetettiin. Siperiaan ja vankileireille.
Ennen Neuvostoliiton puoli vuosisataa jatkunutta miehitystä Viro oli saksalaisten miehittämä muutaman vuoden.
Moni virolainen päätyi jättämään maan. He muuttivat esimerkiksi Kanadaan, Amerikoihin, Australiaan, Etelä-Amerikkaan, ympäri maailman.
Esillä on myös neuvostoajan propaganda-julisteita. Kerrotaan myös Stalinin ajasta, ja miten diktatuuri oli voittanut demokratian. Moni kapinoi, kuten kuuluisat metsäveljet. Sortovaltaa vastustettiin.
Laulava vallankumous nousi vuosina 1987-1991, joka osin johti kommunismin kaatumiseen.
Museoon on tallennettu myös ihan neuvosto-Viron arkipäivää arkipäivän esineineen.
Ääniopastusta on yhteensä yhdeksällä kielellä, suomeksikin. Suomalaiset ovat olleet yksi museon suurimmista asiakasryhmistä. Lapsien mahdolliset kysymykset on huomioitu nekin ääniopastuksessa.
Museon kahvilasta saa kirjoja, juomia kylmiä ja kuumia ja kakkuja.
Artikkeli on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä
